Suomen sisävesiliikenteen kehittäjänä

Laitaatsillan telakka on 1900-luvun alusta lähtien ollut Suomen tärkeimpiä sisävesitelakoita ja sisävesilaivojen talvehtimistukikohta. Telakan historia liittyy Suomen puunjalostusteollisuuden kehitykseen. Telakka-alueen yleisilme ja rakennusten muodostama kokonaisuus kuvaa sisävesilaivaliikenteen vaiheita pitkältä ajalta. Telakka koostuu telakkatoiminnalle tyypilliseen tapaan eriaikaisista, muuttuneiden toimintaperiaatteiden mukaan jatkuvasti muuntuneista teollisuusrakennuksista, rakenteista ja laitteista.

Telakka-alueen pohjoispäässä, Laitaatsalmen rannalla on ns. pieni telakka alle 15 metrin pituisille aluksille ja sen vieressä isompi telakka, jolle voidaan telakoida jopa 40 metrin pituisia aluksia. Rahalahden pohjukassa on lotjaveistämön alue. Telakka-alueen rakennuskanta koostuu korjauspajoista, peltipajoista, puusepän- moottori- ja maalausverstaista, työkaluvarastoista, vinsseistä ja erilaisista varastorakennuksista, lauta- ja venevarastoista, venevajoista ja -talaista. Monissa rakennuksissa on tunnusmerkkinä Enso-Gutzeitin valkoinen tähti päätyikkunoina. Telakan vanhin säilynyt rakennus on voima-asema vuodelta 1915. Sen höyrykattiloista on johdettu höyryä ns. pasalootiin, joissa proomujen kylkiin tulevat mäntylankut pehmitettiin taipuisiksi. Kolmikerroksinen hirsirunkoinen varasto 1920-luvun alusta on rakennettu laivojen irtaimistojen talvivarastoksi. Paloturvallisuussyistä varaston ulkoseinät on päällystetty betonilevyillä, jotta höyrylaivojen piipuista lentävät kipinät eivät aiheuttaisi tulipaloa.

W. Gutzeit & Co:n toiminta Laitaatsillassa alkoi 1894, jolloin alueella oli pieni korjauspaja ja varastoja. Yhtiöstä muodostettiin Aktiebolaget W. Gutzeit & Co -niminen osakeyhtiö 1896. Yhtiö oli alkanut ostaa puuta Saimaan alueelta. Puutavara kuljetettiin 1897 rakennetun puunsiirtolaitteen, ns. Rutolan ylivientilaitoksen avulla Saimaan alueelta Kymijoen vesistöön kolmen kilometrin levyisen kannaksen yli Lappeenrannassa. Yhtiö siirsi 1911 nostotelakan toiminnot Rutolasta Laitaatsiltaan, jossa Haapaveden ja Pihlajaveden välisen Laitaatsalmen läpi virtaava vesi piti telakan sulana läpi vuoden. Laitaatsilta kehittyi laivaston varsinaiseksi tukikohdaksi. Telakka ja konepaja vastasivat yhtiön höyryalusten huollosta. Telakalle valmistui oma voimalaitos 1915.

Puutavarayhtiö tarvitsi laajenevan tuotantonsa takia raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetukseen yhä enemmän aluksia. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Enso-Gutzeit Oy oli Saimaan suurin laivanvarustaja, jolla oli hallussaan laajimmillaan lähes 250 aluksen ”valkoisen tähden” laivasto. 1920-luvulla Laitaatsillan alueelle rakennettiin lotjaveistämö, jossa valmistui noin 130 alusta.

Enso-Gutzeit Oy:n myötävaikutuksella toteuttamaan rakennuskantaan Laitaatsillan alueella kuuluvat myös paloasema (1922), virkailija-asuntoalue 1900-luvun alkupuolelta sekä telakan työntekijöiden asuintaloja ja yhteisiä rakennuksia (kerhotalo, sauna-pesutupa, urheilukenttä ja kaivo). Telakka-alueen länsireunassa on Kirkkoniemenkadun varressa yhtenäinen rivi pohjamuodoltaan neliömäisiä Enson ns. Linjataloja

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhtiö organisoi vesitiekuljetuksensa uudelleen. Saimaan laivaston johto siirrettiin Laitaatsiltaan. Laivasto-osaston palveluksessa oli maailmansotien välisenä aikana parhaimmillaan 800 – 900 miestä ja Laitaatsillassa työskenteli talvisin jopa yli 300 miestä.

Uittoaukoltaan 40 m leveät maantiesilta ja rautatiesilta valmistuivat 1960-luvulla. Maantie- ja rautatiekuljetukset sekä Saimaan kanavan sulkeutuminen vähensivät uiton ja vesikuljetusten merkitystä kaukokuljetuksissa. Entisen Enso-Gutzeit Oy:n laivasto-osaston toiminta loppui 1985.

Kuvat: Savonlinnan maakuntamuseo